Uutistoiminnan perushomma on tehdä näkyväksi se kuinka meitä hallitaan. Eli näyttää millä tavoilla meihin käytetään valtaa.
Kaikki vallankäyttö siirtyy paraikaa digitaaliseksi.
Meidän journalistien, eli vallan vahtikoiran, on löydettävä tapoja jäljittää digitaalista vallankäyttöä reaaliajassa. Kuten seuraamme fyysisen maailmankin vallankäyttöä.
Otetaan esimerkiksi politiikka.
Koko demokratian ajan vaalikampanjat on käyty avoimesti. 1800-luvulla lehdistö seurasi amerikkalaisia presidenttiehdokkaita kaupungista toiseen, ja kertoi lukijoilleen jos ehdokas lupasi yhdessä kaupungissa yhtä ja toisessa kaupungissa ihan toista. Tämä on käymässä erittäin vaikeaksi kun poliittinen valta siirtyy verkkoon. Sosiaalisessa mediassa on jälleen mahdollista lupailla kaikkea hyvää kaikille jäämättä kiinni.
Uutisjournalismi ei enää voi katsoa kaukaa algoritmistä vallankäyttöä, etäältä ihmetellen.
Se olisi yhtä hölmöä kuin tehdä politiikan juttua eduskunnasta - seisten eduskunnan portailla ja yrittämällä päätellä rakennuksen ulkoseinistä mitä sisällä tapahtuu.
Digitaalinen/algoritminen vallankäyttö ei ole vain suoraa häirintää. Digitaalinen vallankäyttö on mikrotargetoitua suostuttelua, jossa viesti sopii vastaanottajan mielenmaisemaan tai elämäntilanteeseen.
Se on vallankäytön uusi normaali.
Mikrotargetoidut viestit somessa on liiankin helppo tehdä robotilla. Ne suostuttelevat ihmistä näkemään vaikkaa poliittisen kysymyksen vain tietystä näkökulmasta, joka sopii vastaanottajan psykologiseen profiiliin. Näin suostuttelu on tehokkaampaa. Mainoksia voidaan tehdä tuhansia erilaisia. Päivässä.
Tai oikeastaan minuuteissa.
Sama mikrotargetointi on ollut käytössä jo pitkään kaupallisessa markkinoinnissa, eikä siinä ole sinänsä mitään pahaa - tai uutta. Sinulle myydään takkia 20% alennuksella vain tänään, eikä kukaan muu näe samaa mainosta. Minulle taas myydään jotain ihan muuta - ja mainos ilmestyy minulle juuri silloin kun sen tehon oletetaan olevan paras. Se voi auttaa kuluttajaa tekemään itselleen parempia päätöksiä. Jos kuluttaja ei ole liikaa mainosten vietävänä.
Kärjistäen voi sanoa, että ihmiset elävät fyysisesti samassa yhteiskunnassa, mutta virtuaalimaailmassa täysin erilaisissa yhteiskunnissa, joissa on täysin erilaiset ongelmat.
Poliittisessa vallankäytössä loppuun asti viety mikrotargetointi luo tilanteen, jossa samoissa vaaleissa äänestävät ihmisryhmät kokevat vaalien teemat täysin erilaisina, niin erilaisina, ettei teemoista ole mahdollista edes keskustella muiden ihmisryhmien kanssa. Kärjistäen voi sanoa, että ihmiset elävät fyysisesti samassa yhteiskunnassa, mutta virtuaalimaailmassa täysin erilaisissa yhteiskunnissa, joissa on täysin erilaiset ongelmat. Vielä huonompi tilanne on jos mikrotargetoidulla viestinnällä voidaan vähentää joidenkin ihmisryhmien halukkuutta osallistumiseen, vaikkapa äänestämiseen.
Vallan vahtikoira ei pysty tekemään algoritmista valtaa näkyväksi. Algoritminen vallankäyttö ei ole avointa. Some-firmojen algoritmit ovat liikesalaisuuksia. Vallankäyttö on mikrotargetoinnin ostajan ja some-firman välinen liiketoimi. Karvalakki-tason targetointia voi kokeilla ihan itse omassa FB-apsissaan. 200 tietyntyyppistä ihmistä tavoittaa kympillä.
Poliittinen ja taloudellinen vallankäyttö on yhä näkymättömämpää.
Kansalainen tai edes vallan vahtikoira ei enää aina tiedä missä valta on. Koska valta ja politiikka on usein muuttunut liikesalaisuudeksi.
Tämä ei ole ok.
Kirjoittaja on Yle News Labin päällikkö, joka työskenteli kansainvälisenä stipendiaattina Yhdysvaltain kongressin alaisessa Woodrow Wilson Centerissä kesällä 2018.